Tulevaisuuden Lapinlahti

Lapinlahden taidekeskus ja taiteilijaresidenssi (ja linna, puumaja ja kiltti vahtikoira)

Keväällä, koronakurimuksen eristäessä monet toimijat kotien etätyöpisteisiin, syntyi ajatus kaikkien yhteisestä paikasta, jossa kaupunkilaiset voivat kohdata taiteen, inspiroivan ympäristön, yhdessäolon ja hyvinvoinnin merkeissä. Syntyi ajatus kaikille avoimesta Lapinlahden taidekeskuksesta, joka nostaisi erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden, ITE-taiteilijoiden, vammaisten taiteilijoiden, mielenterveystoipujien ja erilaisten muiden ryhmien tekemän taiteen osaksi aktiivista nykytaidekenttää. Esiin katveesta, nurkista, kätköistä ja arkistojen varjoista. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnalle osoitetussa aloitteessa olivat Vertaistaiteilijat-hankkeen kanssa mukana Kulttuuria kaikille -palvelu, Maaseudun sivistysliitto, Lapinlahden Lähde, Kukunori ry ja Kettuki ry.

Yhdessä ideoidussa taidekeskuksessa järjestettäisiin kuratoituja ja korkeatasoisia näyttelyitä, joissa esitettäisiin teoksia ja taiteilijoita koko edellä mainittujen ryhmien laajuudelta. Esimerkkejä näyttelyistä voisivat olla kooste suomalaisen ja kansainvälisen potilastaiteen varhaisista vuosista viime vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta nykytaiteen kommentoimana, residenssissä työskentelevän erityistä tukea tarvitsevan taiteilijan yksityisnäyttely, teemanäyttely avoimella haulla tai ITE-taiteilijoiden ja muiden kuvanveistäjien näyttely Lapinlahden puistoalueella. Taidekeskus tekisi yhteistyötä kotimaisen nykytaidekentän, taiteilijoiden ja residenssitoimijoiden kanssa. Toiminta olisi kansainvälistä ja näin parannettaisiin usein marginaaliin työnnettyjen taiteilijoiden mahdollisuuksia päästä työskentelemään myös ulkomaisiin residensseihin.

Taidekeskuksen yhteydessä toimisi mahdollisimman esteetön ja saavutettava taiteilijaresidenssi. Tämä tarkoittaisi sitä, että fyysisten kynnysten purkamisen lisäksi pyritään kehittämään residenssin rahoituspohja sellaiseksi, että se mahdollistaisi taiteilijalle myös taloudellisten esteiden ylityksen. Toisin sanoen taiteilijalle oleskelu residenssissä ei maksaisi mitään, ja lisäksi hän saisi työskentelyapurahan tai vastaavan korvauksen residenssiajalta. Residenssiaikoja jaettaessa noudatetaan positiivisen erityiskohtelun periaatetta siten, että ainakin joka toinen residenssiin valittu taiteilija edustaa edellä mainittua taiteen kenttää laajasti käsitettynä ja itse määriteltynä. Tämä lisäisi kohderyhmään kuuluvien taiteilijoiden näyttely- ja työskentelymahdollisuuksia Helsingissä merkittävästi.

Taiteilijaresidenssin haku olisi avoin kaikille taiteilijoille. On tärkeää, että taidemaailmaa moniäänisyys vahvistuu ja että taiteilijat taidemaailman eri laidoilta tutustuvat toisiinsa ja toistensa työskentelyyn – taidekeskuksen ja residenssin toiminta tapahtumineen synnyttää kohtaamisen ja yhteistyön mahdollisuuksia. Tällä pyritään lisäämään taidemaailman yhdenvertaisuutta, alueellista tasa-arvoa ja monimuotoisuutta sekä kasvattamaan taiteilijoiden työskentely-, ansainta ja näyttelymahdollisuuksia.

Helsinkiläisille Lapinlahden taidekeskus toisi lisää monimuotoisuutta kaupungin taidetarjontaan kiinnostavien näyttelyiden muodossa, mahdollisuuden osallistua näyttelyihin liittyvään oheisohjelmaan, kuten taiteilijavetoiseen työpajatoimintaan kaikille avoimessa taidepajassa, sekä tietysti myös helsinkiläisille taiteilijoille mahdollisuuden työskentelyyn ja näyttelyiden pitämiseen. Lapinlahden taidekeskus ei perisi taiteilijoilta näyttelyvuokraa, vaan kulut katetaan muulla rahoituksella.

Toivomme, että pääsemme esittelemään taidekeskusidean myös Lapinlahden tulevaisuutta pohtimaan asetetuille selvityshenkilöille ja jatkamaan suunnittelua kohti mahdollista toteutusta. Kaikkien helsinkiläisten ja muualta tulevien taiteilijoiden ja taiteen ystävien iloksi.


Mitä viisivuotias helsinkiläinen toivoisi taidekeskukselta

Kysyin kotona, edelleen etätöissä tätä kirjoittaen, taidekeskuksen potentiaaliselta tulevalta käyttäjältä, mitä kaikkien taidekeskuksessa pitäisi olla.

”– Pitkä ja korkea talo. Leikkipaikka, kirjasto ja taidenäyttely alhaalla. Sellainen taidenäyttely mihin saa viedä pyöriä ja heppoja. Ihan ylimpänä lasten oma taiteilupaikka, jossa työt jätetään pariksi päiväksi seinille, että kaikki saavat ihailla niitä. Maalauspaikka, piirtämispiste, sormivärimaalauspiste, pensselimaalauspiste ja muovailua. Iso pöytä. Rakentamispiste, sinne ei saa tulla pikkulapset eikä vauvat. Vieressä olisi ikioma linna. Opaskyltit, molemmilla puolilla hissit ja portaat keskellä. Kahvilassa saa valita haluaako eka pääruokaa tai mitä tahansa. Siellä on metroasema, juna-asema ja autotalli.

Pihalla leikkipuisto, makkaranpaistopaikka ja ulkokahvila, että aikuiset voi juoda kahvia. Liukumäki ja kiipeilyjuttu. Taidenäyttelyyn puistossa voi tulla yölläkin. Leikkimökkejä ja puumajoja, pyydetään pappaa vähän auttamaan rakentamisessa. Kiltti vahtikoira. Jotain voi aina tulla lisää.

Kiitos, voitteko tehdä sen joskus, tai parin päivän päästä?”

Lapinlahden kaikille avoin taidekeskus ei ehkä avaudu vielä parin päivän päästä, mutta toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa ovet näyttelyihin ja työpajoihin aukeavat ja pääsemme yhdessä nauttimaan moninaisesta taiteesta, uimaan ympäri vuoden, paistamaan makkaraa, soijanakkeja tai vaikka vaahtokarkkeja, ja kiivetä piirtämään merta ja puistonäkymiä puumajan ikkunasta. Siihen saakka, jatketaan suunnittelua ja kysytään kaikilta, mitä Lapinlahdessa pitäisi tulevaisuudessa olla. Tulevaisuuden Lapinlahti on kaikkien yhteinen.


Katriina Rosavaara
Vertaistaiteilijat-hankkeen (www.vertaistaiteilijat.fi) projektipäällikkö, helsinkiläinen kuraattori ja kuvataiteilija.

Siirry sivun alkuun