Tulevaisuuden Lapinlahti

Tulevaisuus paikan henkeen

Lapinlahti valittiin mielenterveyttä tukevaksi paikaksi luonnonkauniina ympäristönä jo 180 vuotta sitten. Tänäkin päivänä vaikuttaa nykytoimijoiden aito tahto säilyttää paikan henki, genius loci, avoimena ja kutsuvana kaikille mielen virkistystä kaipaaville. Onkin tärkeää, että alueen käyttäjiä, eli kaupunkilaisia, aidosti kuullaan Lapinlahden tulevaisuudesta päätettäessä ja että päätöstä ei jätetä heille, joilla ei ole omakohtaista sidettä tai suhdetta paikkaan. Pohdin tekstissäni Lapinlahtea paikkasuhteen näkökulmasta ja ehdotan tulevaisuuteen historiaan perustuvaa, kolmeen peruspilariin nojaavaa konseptia.

Arvot syntyivät tarpeista ja perinteestä

Jotta nykyisenkaltainen toimintakulttuuri on voinut muodostua Lapinlahteen, on kuljettu pitkä tie sairaalatoiminnan loppumisesta yhteisesti jaettuun arvopohjaan, jonka sisäistäminen resonoi jokaiselle kävijälle. Sairaalatoiminta loppui vuonna 2008, ja nykyistä toimintaa alettiin käynnistämään 2013. Sen ajatuksena oli perustaa kaikille avoin mielen hyvinvoinnin keskus. Mukana oli ihmisiä, joilla oli jo olemassa oleva side paikkaan esimerkiksi sairaalan entisinä työntekijöinä. Siksikin oli luontevaa, että haluttiin säilyttää mielen hyvinvoinnin edistäminen keskeisenä toimintaa ohjaavana arvona. Koska tyhjä sairaalarakennus oli suuri tilana, kulttuurialan ihmiset löysivät paikkansa oikeasta siivestä. Kulttuuri ei sulkenut mitään taidemuotoa ulkopuolelle, mistä seurasi orgaanisesti arvopohjaksi monimuotoisuus ja suvaitsevaisuus. Tämä tapahtui ilman strategiatyöryhmää erilaisten ihmisten kohdatessa ja keskustellessa paikan hengestä ja tarkoituksesta toistuvasti. Näin mielenterveyden edistämistyötä tekevä Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry ja Lapinlahden Tilajakamon alla toimiva Lapinlahden kulttuuritoimi ry ovat yhdessä yleisölle tunnettu kaikkien Lapinlahti: monipuolinen paikka, jonne voi tulle niillä voimavaroilla ja sellaisena kuin on – olemaan, tekemään tai katsomaan, mikä kiinnostaa, useimmiten ilmaiseksi.

Lapinlahden entisen sairaala-alueen lähialueilla asuu noin 40 000 ihmistä. Lapinlahden sairaalapuisto on Hietaniemen rannan ja hautausmaan lisäksi heidän lähin viheralueensa. Se on paikka, jossa urbaanissa kaupunkiympäristössä elävät asukkaat voivat kokea elvyttävää rauhaa ja yksityisyyttä kauniista luonnonmaisemasta nauttien – joko yksin tai porukassa. Puiston käyttö on ei-kaupallista ja tarvelähtöistä: joku tulee istumaan kalliolle ilta-aurinkoon ajatuksiaan selvittämään, toinen viljelemään palstaansa tai tapaamaan ystäviään, lapsiperhe tulee niitylle pelaamaan ja piknikille, tarha- ja koululaisryhmät liikkumaan ja oppimaan. Lapinlahden puisto ja entisen mielisairaalan nykyinen toiminta ei sulje ketään ulkopuolelle, vaan kutsuu fyysisestä, psyykkisestä tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta kaikkia mukaan monipuoliseen toimintaan.

Lapinlahden vaikutuspiiri ulottuu lähialueen asukkaita kauemmas kulttuuritarjonnalla, jonka ainoa yhteinen nimittäjä on mielen hyvinvoinnin edistäminen. Tilaisuutensa saavat siten kaikki inhimillisen toiminnan muodot, joiden tiedetään tekevän hyvää ihmiselle, esimerkkeinä taide eri muodoissaan, liikunta, sosiaalinen kanssakäyminen teema ryhmissä, luontotoiminta ja historia. Lapinlahdessa kaikista kulttuurin osa-alueista muodostuu aivan uniikkeja, vain tässä paikassa syntyviä muotoja eri alojen ihmisten kohdatessa. Lapinlahden uniikki ympäristö ja siihen tiiviisti kiinnittynyt ihmisten yhteisö luovat pohjan tarjoumille, joista kukin kävijä voi poimia itselleen tarpeisiinsa sopivimmat.

Tarjoumat olennaisia merkitykselliselle paikkasuhteelle

Tarjouma (engl. affordance) on erityisesti ympäristöpsykologiassa käytetty termi ympäristön elementeistä, jotka mahdollistavat yksilölle tietynlaista käytöstä tai toimintaa. Tarjoumat voivat olla mitä tahansa ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia toimintaan, mutta vain tarjoumat, jotka havaitaan ja joille on jokin sisäinen tai ulkoinen tarve aikaansaavat toimintaa.

Alussa olemme vielä ulkopuolisia. Jos kuitenkin koemme paikan hengen miellyttäväksi ja kutsuvaksi ja meillä on tervetullut olo, tulemme toistekin. Alkaa etsikkovaihe, jolloin aktiivisesti etsimme tietoa paikan tarpeitamme vastaavista tarjoumista ja alamme kokeilla erilaisia asioita. Tarpeemme alkavat ohjata paikkasuhteen muotoutumista, ja useamman positiivisen kokemuksen jälkeen paikka alkaa tuntua ”omalta”: kävijästä tulee sisäpiiriläinen. Sisäpiiriläinen kokee voimakasta yhteyttä paikkaan, toimii siellä hyvin itsenäisesti ja käyttää useita erilaisia tarjoumia vaihtuviin tarpeisiinsa. Paikasta tulee henkilökohtaisesti tärkeä.

Tällaisia paikkasuhteen kehityspolkuja näkee usein Lapinlahdessa. On tavallista, että käsitys paikan hengestä on houkutellut kävijän paikalle katsomaan. Tämä kertoo siitä, että sisäistetyt arvot näkyvät ulospäin. Koska Lapinlahdessa on nykyisellään kävijöitä houkuttelevaa vetovoimaa, johon on helppo kiinnittyä, olemme onnistuneet luomaan uskottavan ja aidon ”kaikkien Lapinlahti” -konseptin. Paikkalähtöisyys tarkoittaa Lapinlahden puistoon ja yhteisöön nivoutuvaa toimintakulttuuria, joka ammentaa Lapinlahden puiston ja ihmisten tarjoamista mahdollisuuksista sisältönsä ”kaikkien Lapinlahti” -idean mukaisesti.

Antti Kiuru on osuvasti kirjoittanut Lapinlahden paikan hengestä jo silloin, kun sairaalatoimintaa vasta oltiin ajamassa alas, todeten paikan hengen elävän ajassa ja olevan aistittavissa sen ihmisten kautta. “Kun herkistää itsensä paikalle ja pyrkii olemaan yhtä sen kanssa, voi aistia sen todellisen arvon”, toteaa Kiuru.

On kuitenkin muistettava, ettei toimintaa synny ilman toiminnan raameista ja hallinnosta huolehtivia ihmisiä. Toiminta ei ole syntynyt tyhjästä, vaan on tarvittu rakenteita ja hallintoa hallitsevia ihmisiä, jotka ovat nähneet mahdollisuudet ja luoneet toiminnan moninaisille sisällöille edellytykset. Juuri tästäkin syystä Lapinlahden nykyinen ainutlaatuinen toimintojen verkosto tulisi ehdottomasti säilyttää, ja vain hyvin harkiten lisätä siihen jatkumona palikoita, joilla on perusta Lapinlahden historiassa, itse paikassa ja nykytoiminnassa.

Kolme peruspilaria tulevaisuuteen

Tulevaisuuden toimintaa kehitettäessä se tulisi rakentaa kolmen paikan henkeen sopivan peruspilarin varaan: Lapinlahden historialliseen jatkumon mielenterveystyön uranuurtajana, mielen hyvinvoinnin edistämisen ja paikan ainutlaatuisen luonnon. Näihin pilareihin sopivat toiminnot ovat

1) Suomen Mental Museumin perustaminen nykyisen Lapinlahden sairaalan historiaa esittelevän Mental museon jatkumona

2) toiminta mielenterveyttä tukevana ja hyvinvointia edistävänä kulttuurin keskuksena

3) kaupunkiluontokeskuksen ekologista kaupunkikulttuuria ja elämäntapaa edistävän toiminnan saaminen pysyväksi riittävin resurssein.

Näihin kaikkiin toimintoihin löytyy selkeä tarve, perusta historiasta ja näyttöä jo toimivista malleista. Lapinlahtea ja sen henkeä ovat jo puolustaneet kansalaisaktivismillaan tuhannet yksityishenkilöt, samoin kymmenet julkisuudesta tutut. Mitä tarvitaan, etteivät päätöksentekijät muodostu uhkaksi näin ainutlaatuisen paikan kaikkia kutsuvalle hengelle? Miten saamme heidät näkemään Lapinlahden nykytoimintaan panostamisen mahdollisuutena, jonka siemen on jo itänyt ja tukevassa kasvussa?

Taina Laaksoharju on maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja toimii Lapinlahden lähteen kaupunkiluontokeskuksen ohjaajana.

Siirry sivun alkuun